Uutta ulkoasua, vihdoin

Jo oli aikakin! Taiteilin tuossa eilen illalla blogille vihdoin uuden bannerin ja samalla väriteema vaihtui vaaleansiniseen (se on enemmän Figin väri, vaikka jos totta puhutaan niin sininen ei mun mielestä sille niin hyvin sovi). Melko yksinkertainen, mutta mä tykkään yksinkertaisesta.

Viime viikolla liikutin normaaliin nähden ihan hirmuisesti hevosia. Sitä aiemmalla viikolla sunnuntaina käytiin Figin kanssa ottamassa ylämäkilaukkoja ja ikävänä yllätyksenä huomasin maaston jälkeen ruunan polkaisseen jalkaan aika nätin haavan. Onnistui siinä varmaan siinä "rytäkässä", kun meitä vastaan tuli kaksi ratsukkoa ja F laittoi lajitoverien kohtaamisesta hirveän shown pystyyn; en meinannut saada sitä niistä hevosista ohi taluttamallakaan ja sain pitkään hevosten mentyä rauhoitella ruunaa. Toisinaan toi hevonen kyllä pelkää ihan ihme asioita. :D

Hölmö ♥

 Seuraavalla tallikerralla pääsin ensimmäistä kertaa Anarkin selkään. Hetken tosin piti pohtia, kun sain hevosvaihtoehdoiksi Figin, Corrsin ja Anarkin, mutta päädyin pikkupoikaan kun en sitä vielä ollut kokeillut. Käytiin kiva ja rento maasto ja yllätyin kyllä kuinka fiksu ja rauhallinen Anarki on, odotin enemmän sellaista sähläystä ja kyttäämistä, mutta ei. Hieno A!
Loppuviikosta päätin ratsastaa Figin ja Corrsin. Figin kanssa käytiin reippaalla laukkamaastolla, kun ruunalla oli melkoisesti virtaa. Yhdellä suoralla annoinkin sen vähän mennä ja vitsi miten itsekin nautin. Figaro osaa kyllä aina muistuttaa miksi mä siitä niin kovasti tykkään.
Corrsin kanssa käytiin vähän lyhyempi lenkki, vaikka olisinkin halunnut käydä tutkimassa tarkemmin Figin kanssa löytämiämme metsäpolkuja, mutta aurinko alkoi jo laskea. Käytiin niitä polkuja tällä viikolla Figin kanssa tutkimassa, kiertää kivan pikku lenkin.
Ainiin, tuli tossa välissä käytyä Roikalekin ratsastamassa! Ei näitä meinaa enää edes muistaa, kun normaalisti se on vaan Figaron liikutus paristi viikossa, mutta nyt peräti neljä hevosta.
 Mä kyllä olen sellainen maastoilun ystävä, sillä Roikaleellakin kävin maastossa. En mä oikein viihdy kentällä ja kun kerran sain lähteä maastoonkin niin tottakai!

Corrsin on viimeaikoina löytänyt usein makoilemasta heinillä, kevätaurinko lämmittää siihen mukavasti.

Aina pitää olla pahanteossa, Ilona tekee ja Nemo kannustaa vieressä. Nuo on kyllä sellainen parivaljakko, majakka ja perävaunu.

Tällä viikolla haluaisin vielä paristi päästä tallille ja kun on niin nätit säät, yritän lahjoa ("saat ratsastaa Figillä jos tuut") siskoa maastoon kuvaajaksi. Ensi viikolla muut harrastukset vie mut Helsinkiin, joten saa nähdä miten pääsen tallille. Mitä teille ja heppakamuillenne kuuluu?

Suokkijätti 30.3.

Ratsastuspostaus!

Nätisti tarkennettu mun hevosenkarvaiseen takalistoon

 Mut taas ihan extempore pyydettiin eilen ratsastamaan kaverini hevonen Roikale, josta mainitsin viime postauksessa. Ja sain kuvaajankin!
Kenttä oli tällä kertaa tosi hyvä, joten pääsin vihdoin ratsastamaan Roikaleella kunnolla. Ja se oli juuri niin kiva ratsastaa kuin kuvittelinkin. Mutta voi herttinen sentään, mun istunta on mennyt paljon huonompaan suuntaan. Olisipa mun mahdollista käydä säännöllisesti valvovan silmän alla ratsastamassa, mutta ainakaan näillä näkymin ei.

Kentän kulmat oli heti alkuun käytävä katsomassa, voi olla mörköjä

Mulla ei oikein ollut mitään suunnitelmaa tälle ratsastukselle. Tein paljon ympyröitä ja kahdeksikkoa ravissa, lähinnä keskityin siihen että hevonen kuuntelee ja on rento. Loppua kohden se alkoikin mennä todella hyvin! Laukoista nautin täysin siemauksin, sillä Roikaleen laukka on yksi mukavimmista mitä tiedän, kuten videolta voi kuulla.
Jäi kyllä hirmu hyvä fiilis, Roikale saikin tallissa paljon kehuja!

Hieno!

Oon vihdoin ja viimein alkanut pitää hevosista. Ikuisena ponityttönä oon aina rakastanut poneja ja tuntenut oloni hirveän epämukavaksi ja -turvalliseksi kookkaiden hevosten selässä, mutta niin sitä vaan tottuu. Figarosta se lähti ja nykyäänhän ratsastan pelkästään näitä "hirmu isoja heppoja". :D Tuolla Roikaleellakin kun tuota kokoa on!

Mitä piditte, kun kerrankin pääsin tarinoimaan ihan tavallisen ratsastuspostauksen? Taitaa olla ensimmäinen laatuaan sitten blogin uudelleensyntymisen!

Useampia ratsureimoja

Huoh, kovasti mä tänne haluaisin kirjoitella, mutta saanko aikaiseksi? En. 

Aina niin lempeän näköinen. Setähevonen ♥

 Oon viimeaikoina päässyt ratsastamaan melko paljon eri hevosilla. Tuo tosi kivaa vaihtelua ja monipuolisuutta tähän, kun viimeiset vuodet oon ratsastanut pääsääntöisesti pelkästään niillä muutamilla tietyillä.
Kaverini osti alkuvuodesta oman, järjettömän komean ja ison suomenhevosen. Oon paristi hengannut mukana tallilla kameran kanssa ja loppukäyntejäkin päässyt kävelemään, mutta toissaviikolla kaverini flunssaisena pyysi että menisin hänen puolestaan liikuttamaan Roikaleen. Vitsi se on kiva hevonen. Kenttä oli pelkkää liejua, joten käytiin heittämässä pieni lenkki samoissa maastoissa joita olen Freyrin kanssa aikoinaan tallannut.

Lämppäreiden luona on taas tapahtunut muutoksia, sillä lauma on kasvanut yhdellä Corrsin jälkeläisellä. Ehei, kyseessä ei ole pikkuvarsa (harmi sinänsä), vaan 5-vuotias Anarki. Tosi pikkuinen ja suloinen lämminveriruuna joka sulatti mun sydämen samantien.
Yhtenä päivänä tallilla olin menossa hakemaan Figiä tarhasta, mutta setää ei vaihteeksi kiinnostanut tulla vastaan, joten päätin ensin mennä rapsuttelemaan lähempänä olevaa Anarkia. Hetken rapsuteltuani tuli tunne, että joku seisoo mun takana ja meinasi sydän hypätä kurkkuun, kun Figi olikin siinä ihan iholla. Ja sen pettynyt ilme kertoi kaiken; menen aina moikkaamaan Figiä ennen muita. Sori poika. :D

Figarolla oli viime viikolla hieronta ja piti pari päivää vapaata, joten sain torstaina tilaisuuden käydä Corrsin kanssa lenkillä. Olikin mun eka kerta tamman selässä, hirmu kiva maastokaveri! Käytiin yhtä tietä normaalia pidemmällä ja katsomassa yksi pienempi tie, jota olen pitkään katsellut sillä silmällä että olisi kiva tietää mihin se vie. Ei se vienyt mihinkään.
Ja vielä lisää ratsuja; olin taas lauantaina Tytin luona ja käytiin Brändillä. Hyvä ystäväni Taija oli myös mukana ja oltiin Tytin kanssa yhtä hymyä, kun hän pääsi ratsastamaan Brändillä, sillä hänellä ei oikein ole ollut tilaisuuksia päästä ratsastamaan. On aina kivaa kun voi tehdä kavereita iloiksi! Lupasinkin, että Taija pääsee kesällä mukaani tallille.
Itsekin ratsastin vähän Brändillä, tällä kertaa meni paljon paremmin kuin viimeeksi, mutta yhä olen sitä mieltä ettei ruuna ole mulle sopiva hevonen.

Brändi pääsi töiden jälkeen piehtaroimaan, varmasti hölli!

 Olisiko teillä postaustoiveita? Kaikkea saa ehdottaa, ei tarvitse olla edes hevosaiheisia. Haluaisin vain kirjoitella tänne useammin, mutta mun on hankala saada tallille kuvaajia, joten siksi postausväli on aika pitkä.
Tälle ulkoasulle muuten pitäisi tehdä jotain, banneri antaa vähän väärän kuvan nykyisestä. Oikeastaan koko blogi pitäisi päivittää ajantasalle.

Millä perusteella liityn blogiin?

Minut haastettiin Tomunseasta -blogin Ankin toimesta kertomaan, millä perusteilla liityn blogin lukijaksi. Lukaisin haastajani ja muidenkin haasteen tehneiden postaukset ja valitettavasti tästä on tulossa aikalailla samanlainen, monilla kun näyttää olevan samat kriteerit blogeihin liittyessä.

Haasteen ohjeet:
1. Kirjoita haasteen ohjeet.
2. Kirjoita asioita, mitkä otat huomioon kun liityt blogiin.
3. Pane postaukseen halutessasi esim. kysymyksiä "Katsonko kuvien laadun?", yms.
4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiat millä liityt blogeihin.
5. Haasta vähintään 5 blogia tähän samaan haasteeseen.

Saatte samalla vähän Kyöstiä päiväänne.

Aivan ensimmäisenä kiinnitän huomiota ulkoasuun, se kun on ensimmäinen asia mikä silmiin osuu ja yleensä määrittää, jäänkö tutustumaan blogiin tarkemmin vai en. Pidän hillityistä ja "harmoonisista" ulkoasuista, bannerin ja taustan on sovittava toisiinsa. Kamalan räikeät, sotkuisen ja hutaistun näköiset ulkoasut saavat minut klikkaamaan heti rastia sen kummemmin edes sisältöä kurkkaamatta, joten panostakaa ulkoasuihinne. Se on kuitenkin aika ratkaiseva tekijä. Blogin on muutenkin oltava selkeä, esimerkiksi postausarkisto; jos sitä ei ole tai se on epäkäytännöllinen, en yleensä jää selaamaan blogia.

Jos ulkoasu miellyttää, seuraavana silmiini osuu kuvat ja teksti. Isot ja hyvälaatuiset kuvat ovat aina mukavaa katsottavaa, mutta erityisesti pidän mielenkiintoisista kuvista. Kyllästyn nopeasti jos kuvat ovat samantyyppisiä postauksesta toiseen. Jos kuvakohde on aina sama, erilaiset kuvakulmat ja esimerkiksi valolla leikittely tuovat kuviin erilaisuutta ja tykkään katsella sellaisia.

Tekstin on oltava selkeällä fontilla ja sopivan kokoista, muuten en edes yritä. Yleensä paras fontti on ihan tälläinen perusfontti millä minäkin kirjoitan, selkeä ja helppoa luettavaa. Sen on erotuttava taustasta ja oltava neutraalin värinen, eihän sitä muuten voi edes lukea! Hymiöitäkin vierastan aika paljon. Mielenkiintoista tekstiä arvostan myös vielä enemmän kuin kivoja kuvia, sillä tykkään lukea. Blogi on tosi kiinnostava, jos kirjoittaja osaa kirjoittaa mielenkiintoisella ja vangitsevalla tyylillä, jota jaksaa lukea.

Tietysti katson myös blogin aihealuetta, sillä minua ei juuri kiinnosta muut kuin eläin(=hevos)blogit. Blogilla on hyvä olla jokin selkeä aihe josta kirjoittaa, kuten hevosblogien tapauksessa yleensä jokin tietty talli tai hevonen. Pidän myös isona plussana sitä, jos blogilla on sivut, joissa mm. esitellään kirjoittaja ja pääaihe. Sen avulla pääsee aika hyvin mukaan blogin juoneen.

Lukijamäärää en oikeastaan edes katso, paitsi jonkun hyvän pikkublogin osuessa kohdalle mietin kyllä miksi lukijoita on niin vähän. Se ei kuitenkaan vaikuta yhtään päätökseeni liittyä lukijaksi, sillä ei lukijakunta blogista huonoa tee. Niitä ei vaan ole vielä löydetty. Itseasiassa yhdellä lempiblogeistani, voisi oikeastaan sanoa että lempiblogillani, ei ole kummoista määrää lukijoita, mutta se vastaa kaikkia kriteerejäni.

Tiivistettynä; ulkoasu, kuvat ja teksti vaikuttavat siihen, liitynkö blogin lukijaksi vai en. Seuraavaksi laitan haasteen taas kiertämään, haastamalla 5 blogia, joilta minua kiinnostaisi lukea tämä haaste.

Aasinpotkima

Sunna

Kaksihin kaunihimpi

Kuviakin kiinnostaa

Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa

Ihan niitä arkisia kuulumisia tässä vain

Moikka! Figaro on ollut viimeaikoina aivan huippukiva ratsastaa ja ihastun tohon hevoseen vaan kerta kerralta enemmän. Ollaan nyt saatu satula sedälle, sellainen oikein mukava istuttava rungoton. Sen myötä oon saanut vähän enemmän tuntumaa Figaroon; ollaan mm. löydetty sellainen vaihde kuin laukka! Yksi päivä ihan huvikseen päätin taas kokeilla että tajuaisiko ruuna jos pyytäisin laukkaa, enkä todellakaan osannut odottaa että se nostaisi sen, kun aiemmin ei mun kanssa ainakaan ollut. Mutta yllätyksekseni se, vähän viiveellä tosin, nosti tosi nätisti! Nyt yritetäänkin joka maastolla saada edes yhdet hyvät nostot.

Tänään olin taas pitkästä aikaa tallilla, kun yli viikkoon en päässyt. Sää oli aika otollinen, joten käytiin ihan reippaalla lenkillä. Figaro oli kivalla päällä ja minäkin olen alkanut tuntemaan itseni kotoisaksi sen selässä, joten oli tosi mukava maasto taas. F vaan innostui laukoista niin paljon, että kun pyysin ravia niin setä halusi vähän kaahata.. hahah!

Onko teillä kokemusta rungottomista satuloista?

Klåskasilla

Heippa! Vaikka tästä onkin jo hiukan aikaa, ajattelin että olisi silti kiva kirjoittaa tämä postaus viime kuun reissustani kaverini tallille.
Joulukuun alussa tosiaan köröteltiin Veeran kanssa bussilla kohti Minnin hevosentäyteistä matalaa majaa, sillä oltiin sovittu tälläinen kiva viikonloppu hänen luonaan, joka sisälsi lähinnä ratsastusta, tallihommia ja paljon heppaleffoja!

Heti saavuttuamme lähdimmekin samantien talliin ja suunnattiin maastoon, mulle laitettiin ratsuksi aivan ihana russimummo Eida jonka kanssa sitten köpöttelin muiden hevosten perässä. Tiet oli vähän liukkaat, joten pääasiassa käveltiin, mutta Eida järkkäsi mulle vähän omaa showta yhdellä sillalla ja ravipätkällä vähän vahingossa laukattiin, shhh. Iltatalli meni hauskoissa merkeissä, Minni hepuloi heinäpaalin kanssa ja vedettiin toisiamme heinäkärryillä, minä myös siivosin karsinoita ja lakaisin käytävää oikein antaumuksella, kun Figaron tallilla ei karsinoita ole eikä pahemmin käytävääkään lakaistavaksi. Hierottiin myös tuttavuutta tallikissan kanssa, mutta ei meistä vissiin kavereita tullut. :(

Ponilover_99:iä ei voi muualta löytää kuin minien tarhasta

 Sunnuntaina suunnattiin aamutallin jälkeen Eidan kanssa pellolle, ratsastettiin kaikki kolme sillä vuorotellen. Tarkoituksena oli peltorallittaa, mutta poni ei ollut erityisen vauhdikkaalla päällä niin homma jäi kevyeksi köröttelyksi. Mentiinkin sitten illemmalla poniruuna Fidelin kanssa samalle pellolle uudestaan samojen suunnitelmien kera ja Fidel oli kyllä täysillä mukana tässä! Veera sai luvan olla ensimmäinen ratsastaja ja Fidel purkikin vähän intoaan pikkupukeilla. Mä tykästyin tähän poniin tosi paljon, se muistutti hirveästi Freyriä!

Minni antoi Fidelin mennä!

Oli hirmuisen hauska viikonloppu, joka piti ottaa uusiksi tässä tammikuun alussa, mutta se sitten peruuntui. Mutta toivottavasti tässä kevään mittaa päästään taas!

Tykkäättekö te peltolaukkailusta?

Setähevonen esittäytyy

Heippa! Nyt on aika tämän viime postauksessa vielä pimentoon jääneen hevosen astua valokeilaan. Figaro, vielä hienommin Golden Figaro, mutta ainakin mulle ihan vaan Figi, on tämä mun nykyinen liikutettava. Tosi hellyyttävä ja ystävällinen lämminveriruuna, mutta yhä etsitään niitä nappuloita joilla saadaan yhteistyö kunnolla pelittämään, sillä oonhan nyt vasta muutamia kertoja ehtinyt käydä herraan tutustumassa ja ratsastamassa. Lämminveriset ei koskaan oikein ole olleet mun juttu, mutta toivottavasti Figaro osoittautuu poikkeukseksi. Ainakin tähän mennessä se on pienistä alkuvaikeuksista huolimatta ollut tosi kivanoloinen kaveri.

Figillä ei vielä ole kunnon satulaa, joten oon käyttänyt sillä tuota karvasatulaa eikä sen takia olla kuin lähinnä kävelty ja pieniä pätkiä ravailtu, kun ratsastaja vielä totuttelee näin "isoon" hevoseen. ;) Laukkaahan ruuna ei ilmeisesti osaa ratsastajan kanssa nostaa.

Tämä ja alemmat (c) Veera Mannari ja Tytti Karppinen

Että tälläistä hevosta tulette vastaisuudessa näkemään, toivottavasti vielä pitkänkin aikaa! Itse olen aika toiveikas ja innolla lähden rakentamaan meidän välistä suhdetta.