Klåskasilla

Heippa! Vaikka tästä onkin jo hiukan aikaa, ajattelin että olisi silti kiva kirjoittaa tämä postaus viime kuun reissustani kaverini tallille.
Joulukuun alussa tosiaan köröteltiin Veeran kanssa bussilla kohti Minnin hevosentäyteistä matalaa majaa, sillä oltiin sovittu tälläinen kiva viikonloppu hänen luonaan, joka sisälsi lähinnä ratsastusta, tallihommia ja paljon heppaleffoja!

Heti saavuttuamme lähdimmekin samantien talliin ja suunnattiin maastoon, mulle laitettiin ratsuksi aivan ihana russimummo Eida jonka kanssa sitten köpöttelin muiden hevosten perässä. Tiet oli vähän liukkaat, joten pääasiassa käveltiin, mutta Eida järkkäsi mulle vähän omaa showta yhdellä sillalla ja ravipätkällä vähän vahingossa laukattiin, shhh. Iltatalli meni hauskoissa merkeissä, Minni hepuloi heinäpaalin kanssa ja vedettiin toisiamme heinäkärryillä, minä myös siivosin karsinoita ja lakaisin käytävää oikein antaumuksella, kun Figaron tallilla ei karsinoita ole eikä pahemmin käytävääkään lakaistavaksi. Hierottiin myös tuttavuutta tallikissan kanssa, mutta ei meistä vissiin kavereita tullut. :(

Ponilover_99:iä ei voi muualta löytää kuin minien tarhasta

 Sunnuntaina suunnattiin aamutallin jälkeen Eidan kanssa pellolle, ratsastettiin kaikki kolme sillä vuorotellen. Tarkoituksena oli peltorallittaa, mutta poni ei ollut erityisen vauhdikkaalla päällä niin homma jäi kevyeksi köröttelyksi. Mentiinkin sitten illemmalla poniruuna Fidelin kanssa samalle pellolle uudestaan samojen suunnitelmien kera ja Fidel oli kyllä täysillä mukana tässä! Veera sai luvan olla ensimmäinen ratsastaja ja Fidel purkikin vähän intoaan pikkupukeilla. Mä tykästyin tähän poniin tosi paljon, se muistutti hirveästi Freyriä!

Minni antoi Fidelin mennä!

Oli hirmuisen hauska viikonloppu, joka piti ottaa uusiksi tässä tammikuun alussa, mutta se sitten peruuntui. Mutta toivottavasti tässä kevään mittaa päästään taas!

Tykkäättekö te peltolaukkailusta?

Setähevonen esittäytyy

Heippa! Nyt on aika tämän viime postauksessa vielä pimentoon jääneen hevosen astua valokeilaan. Figaro, vielä hienommin Golden Figaro, mutta ainakin mulle ihan vaan Figi, on tämä mun nykyinen liikutettava. Tosi hellyyttävä ja ystävällinen lämminveriruuna, mutta yhä etsitään niitä nappuloita joilla saadaan yhteistyö kunnolla pelittämään, sillä oonhan nyt vasta muutamia kertoja ehtinyt käydä herraan tutustumassa ja ratsastamassa. Lämminveriset ei koskaan oikein ole olleet mun juttu, mutta toivottavasti Figaro osoittautuu poikkeukseksi. Ainakin tähän mennessä se on pienistä alkuvaikeuksista huolimatta ollut tosi kivanoloinen kaveri.

Figillä ei vielä ole kunnon satulaa, joten oon käyttänyt sillä tuota karvasatulaa eikä sen takia olla kuin lähinnä kävelty ja pieniä pätkiä ravailtu, kun ratsastaja vielä totuttelee näin "isoon" hevoseen. ;) Laukkaahan ruuna ei ilmeisesti osaa ratsastajan kanssa nostaa.

Tämä ja alemmat (c) Veera Mannari ja Tytti Karppinen

Että tälläistä hevosta tulette vastaisuudessa näkemään, toivottavasti vielä pitkänkin aikaa! Itse olen aika toiveikas ja innolla lähden rakentamaan meidän välistä suhdetta.

Uusia tuulia

Heippa taas, long time no see ja sitä rataa. Blogi on ollut jonkinnäköisellä tauolla ja siinä ajassa on ehtinyt vähän tapahtuakin ja se tulee vaikuttamaan sisältöön tulevaisuudessa; muunmuassa päätähti on vaihtunut.

Musa lähti joulukuun alussa uuteen kotiin ja vaikka sain tietää tästä jo viime keväänä, ei se tehnyt siitä yhtään kivuttovampaa. Sentään ymmärsin nauttia kaikista hetkistä pikku russimammani kanssa ja sain sanoa heipat. Musalla menee varmasti tosi hyvin uudessa kodissaan, mutta ikävä on silti kova. Ehdittiinhän me se päälle vuosi touhuta yhdessä, jonka aikana Musasta tuli yksi elämäni tärkeimmistä hevosista ja sitä se tulee aina myös olemaan.

Uutta tallia mun ei sentään tarvinnut lähteä taas etsimään, sillä ponin lähdön tiimoilla lauma sai uuden lisäyksen ihastuttavasta (ja Musan jälkeen tosi isosta) ruunasta, jota mulle ehdotettiin ratsuksi. Tästä hevosesta kerron ihan erillisessä postauksessa sitten. Kiva saada jäädä tälle tallille, oon niin tykästynyt sen pieneen heppalaumaan ja muutenkin viihdyn siellä hyvin!

Nemo on toki yhä kuvioissa mukana, se on kasvanut hirveästi ja on nyt talvikarvassaan niin kovin pörröinen! Pitää joku päivä ottaa ihan kunnolla kuvia siitä, nythän kuvaaminen ei ole enää ongelma kun sain joululahjaksi pitkään ja kovasti toivotun kameran, Canon EOS 100D:n. Hirveän hyvä ja kätevä pikkukamera tälläiselle aloittelevalle kuvaajalle.

Kyösti on joutunut jo laittoman usein kameran eteen..

Ensi postaukseen!