Klåskasilla

Heippa! Vaikka tästä onkin jo hiukan aikaa, ajattelin että olisi silti kiva kirjoittaa tämä postaus viime kuun reissustani kaverini tallille.
Joulukuun alussa tosiaan köröteltiin Veeran kanssa bussilla kohti Minnin hevosentäyteistä matalaa majaa, sillä oltiin sovittu tälläinen kiva viikonloppu hänen luonaan, joka sisälsi lähinnä ratsastusta, tallihommia ja paljon heppaleffoja!

Heti saavuttuamme lähdimmekin samantien talliin ja suunnattiin maastoon, mulle laitettiin ratsuksi aivan ihana russimummo Eida jonka kanssa sitten köpöttelin muiden hevosten perässä. Tiet oli vähän liukkaat, joten pääasiassa käveltiin, mutta Eida järkkäsi mulle vähän omaa showta yhdellä sillalla ja ravipätkällä vähän vahingossa laukattiin, shhh. Iltatalli meni hauskoissa merkeissä, Minni hepuloi heinäpaalin kanssa ja vedettiin toisiamme heinäkärryillä, minä myös siivosin karsinoita ja lakaisin käytävää oikein antaumuksella, kun Figaron tallilla ei karsinoita ole eikä pahemmin käytävääkään lakaistavaksi. Hierottiin myös tuttavuutta tallikissan kanssa, mutta ei meistä vissiin kavereita tullut. :(

Ponilover_99:iä ei voi muualta löytää kuin minien tarhasta

 Sunnuntaina suunnattiin aamutallin jälkeen Eidan kanssa pellolle, ratsastettiin kaikki kolme sillä vuorotellen. Tarkoituksena oli peltorallittaa, mutta poni ei ollut erityisen vauhdikkaalla päällä niin homma jäi kevyeksi köröttelyksi. Mentiinkin sitten illemmalla poniruuna Fidelin kanssa samalle pellolle uudestaan samojen suunnitelmien kera ja Fidel oli kyllä täysillä mukana tässä! Veera sai luvan olla ensimmäinen ratsastaja ja Fidel purkikin vähän intoaan pikkupukeilla. Mä tykästyin tähän poniin tosi paljon, se muistutti hirveästi Freyriä!

Minni antoi Fidelin mennä!

Oli hirmuisen hauska viikonloppu, joka piti ottaa uusiksi tässä tammikuun alussa, mutta se sitten peruuntui. Mutta toivottavasti tässä kevään mittaa päästään taas!

Tykkäättekö te peltolaukkailusta?

Setähevonen esittäytyy

Heippa! Nyt on aika tämän viime postauksessa vielä pimentoon jääneen hevosen astua valokeilaan. Figaro, vielä hienommin Golden Figaro, mutta ainakin mulle ihan vaan Figi, on tämä mun nykyinen liikutettava. Tosi hellyyttävä ja ystävällinen lämminveriruuna, mutta yhä etsitään niitä nappuloita joilla saadaan yhteistyö kunnolla pelittämään, sillä oonhan nyt vasta muutamia kertoja ehtinyt käydä herraan tutustumassa ja ratsastamassa. Lämminveriset ei koskaan oikein ole olleet mun juttu, mutta toivottavasti Figaro osoittautuu poikkeukseksi. Ainakin tähän mennessä se on pienistä alkuvaikeuksista huolimatta ollut tosi kivanoloinen kaveri.

Figillä ei vielä ole kunnon satulaa, joten oon käyttänyt sillä tuota karvasatulaa eikä sen takia olla kuin lähinnä kävelty ja pieniä pätkiä ravailtu, kun ratsastaja vielä totuttelee näin "isoon" hevoseen. ;) Laukkaahan ruuna ei ilmeisesti osaa ratsastajan kanssa nostaa.

Tämä ja alemmat (c) Veera Mannari ja Tytti Karppinen

Että tälläistä hevosta tulette vastaisuudessa näkemään, toivottavasti vielä pitkänkin aikaa! Itse olen aika toiveikas ja innolla lähden rakentamaan meidän välistä suhdetta.

Uusia tuulia

Heippa taas, long time no see ja sitä rataa. Blogi on ollut jonkinnäköisellä tauolla ja siinä ajassa on ehtinyt vähän tapahtuakin ja se tulee vaikuttamaan sisältöön tulevaisuudessa; muunmuassa päätähti on vaihtunut.

Musa lähti joulukuun alussa uuteen kotiin ja vaikka sain tietää tästä jo viime keväänä, ei se tehnyt siitä yhtään kivuttovampaa. Sentään ymmärsin nauttia kaikista hetkistä pikku russimammani kanssa ja sain sanoa heipat. Musalla menee varmasti tosi hyvin uudessa kodissaan, mutta ikävä on silti kova. Ehdittiinhän me se päälle vuosi touhuta yhdessä, jonka aikana Musasta tuli yksi elämäni tärkeimmistä hevosista ja sitä se tulee aina myös olemaan.

Uutta tallia mun ei sentään tarvinnut lähteä taas etsimään, sillä ponin lähdön tiimoilla lauma sai uuden lisäyksen ihastuttavasta (ja Musan jälkeen tosi isosta) ruunasta, jota mulle ehdotettiin ratsuksi. Tästä hevosesta kerron ihan erillisessä postauksessa sitten. Kiva saada jäädä tälle tallille, oon niin tykästynyt sen pieneen heppalaumaan ja muutenkin viihdyn siellä hyvin!

Nemo on toki yhä kuvioissa mukana, se on kasvanut hirveästi ja on nyt talvikarvassaan niin kovin pörröinen! Pitää joku päivä ottaa ihan kunnolla kuvia siitä, nythän kuvaaminen ei ole enää ongelma kun sain joululahjaksi pitkään ja kovasti toivotun kameran, Canon EOS 100D:n. Hirveän hyvä ja kätevä pikkukamera tälläiselle aloittelevalle kuvaajalle.

Kyösti on joutunut jo laittoman usein kameran eteen..

Ensi postaukseen! 

Brändillä 28.10.

Moikka! Pitkästä aikaa tuli kiivettyä jonkun muun kuin Musan selkään, kun olin viime viikonloppuna Kotkassa kavereita näkemässä ja käytiin samalla ratsastamassa Tytin hevosta Brändiä. 

Huomaa kyllä että oon ikuinen ponityttö, kun muut laitteli Brändiä kuntoon samalla kun minä ihan innoissani rapsuttelin ja harjailin viereisessä karsinassa pikkuista shettistammaa. Minkäs sille voin että ponit on ihania.. :D Löysin sen rapsutuskohdankin!

Brändin ratsastaminen oli aika mielenkiintoinen kokemus. Voitte kuvitella sen pienen kulttuurishokin kun viimeiseen vuoteen en ole tehnyt muutakuin ratsastanut Musalla maastossa ja nyt pitäisi pärjätä isolla hevosella kentällä. Olin kyllä ihan hukassa Brändin kanssa, mutta niin taisi olla kaikki muutkin jotka sitä kokeili, se oli meille kaikille kovin erilainen hevonen kuin ne mitä me yleensä ratsastamme. Varmasti olisi alkanut mennä paljon paremmin jos olisin voinut kokonaisen tunnin ratsastaa, mutta kun minun lisäkseni oli kolme muutakin Brändiä testaamassa joten ratsastin ehkä sen vartin verran, jonka aikana lähinnä lämmittelin sitä.

Mikä siellä selässä kokoajan niin naurattaa? Ei ole tämä ratsastus niin vakavaa!

Hupsis, jalustin näköjään väärin päin

Kiva hevonen tämä Brändi, kiitos Tytti kun saatiin tulla testaamaan! Oli myös tosi kivaa nähdä taas kavereita pitkästä aikaa, inhottavia nämä pitkät välimatkat. Vietettiin kiva perjantai-lauantai Tytin isän luona, leiriydyttiin meinaan kellariin.

Hevonen ja omistajansa ♥

Vuoden päivät

Aika menee kamalan nopeasti - meinaan tänään, 29.9.2016, tulee tasan vuosi siitä kun ekan kerran tapasin Musan.

Aloin liikuttamaan Musaa ihan sattumalta. En etsinyt mitään vuokrahevosia, sillä vuokrasin tuolloin yhtä kivaa issikkaa. Siskoni aloitti samoihin aikoihin ajamaan pientä shettistä - jeps, Ilpoa - ja pyysi minut kerran mukaan tallille, voitaisiin kuulemma lähteä yhdessä lenkille koska sillä shettiksellä oli kaverina ponitamma jolla minä voisin ratsastaa. Lähdin sitten mukaan ajatellen, että tiedossa vaan kiva pikku maastolenkki, mutta ihastuinkin siihen poniin sydänjuuriani myöten ja pian tiedustelin voisinko alkaa ihan vakituisesti ratsastamaan sillä. Lopun te sitten varmasti tiedättekin.

Silloin kun ensimmäinen vuokraponini myytiin, en uskonut kohdalleni tulevan ainakaan ihan heti toista ponia johon saisin yhtä lujan tunnesiteen kuin sen kanssa oli. Mutta sitten Musa tuli elämääni ja huomaamattani kasvatimme yhdessä lujaa sidettä, jonka tajusin vasta ponin omistajan sanoessa siitä. Kuulemma Musa on myös valinnut minut sen ihmiseksi, se oli mahtavaa kuulla. Musasta on tullut mulle hirmuisen tärkeä ja on hienoa että meillä luotto pelaa molemminpuolisesti. Jos vaan mahdollisuus tulisi niin ostaisin ehdottomasti Musan itselleni, se poni on oikea kultakimpale!

Aika äkkiä Musan liikuttamisen aloitettuani sain kuulla sen olevan tiineenä ja voi vitsi miten odottavan aika oli pitkä! Pitkän talven yli seurailin kuinka mamman maha kasvoi ja arvuuttelin varsan sukupuolta (oriahan mä veikkasin ja sehän sieltä tuli), olin tosi innoissani Musan vauvasta! Kesäloman ekana päivänä, päivänä kun valmistuin peruskoulusta, sain sitten Musan omistajalta viestin jossa oli kuva pienenpienestä orivarsasta. ♥

Koen itseni niin onnekkaaksi kun saan Musaa liikutella ja nautin joka hetkestä minkä saan sen kanssa viettää. Kamalan rakas poni ♥ Tänään menenkin taas tallille, Musan tietysti liikutan ja Ilpollakin käyn pitkästä aikaa ajamassa!

Maastossa 11.9.

1.

Moikka! Sunnuntaina kiipesin pitkästä, pitkästä aikaa Musan satulaan ja käytiin pienellä maastolenkillä. Hovikuvaajani Silja tuli meidän mukaamme ja sai myös ratsastaa Musalla. Käytiin siis vaan yksi tienpätkä kääntymässä, kun en hirvikärpästen takia uskalla metsään mennä... Tulisi jo kunnon yöpakkaset niin niistäkin päästäisiin! Ällötyksiä.

2.

3.

4. ♥

5.

6.

7.

8.

Suosikkikuvasi?

Kyöstikuvia & kuulumisia

Moikka! Mulla oli muutama kaveri viikonlopun yli kylässä, joten pääsin taas lainailemaan kameraa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole heppakuvia, vaan muutama kiva kuva meidän koirasta, Kyöstistä. Samalla ajattelin kertoa vähän kuulumisia, kun kaikennäköistä on taas tapahtunut sitten viime postauksen.

A dog is the only thing on Earth that loves you more than he loves himself. ♥

Koulu alkoi kohta kuukausi sitten - ja mä olen ollut siellä läsnä neljän päivän verran. Aika pian koulun alkamisen jälkeen sain flunssan ja lopulta päädyin ihan sairaalaan asti muutamaksi päiväksi, en tosin lenssun takia vaan kun en meinannut enää pysyä tolpillani liian matalan hemoglobiinin vuoksi. Tutkimuksissa tähän löytyi heti syy, joka tulee vaikuttamaan jonkinverran mun elämään, mutta pitäisi pysyä kurissa lääkkeiden kanssa. Olen niitä nyt muutaman viikon syönyt ja auttavat huomattavasti, mutta päätin silti keskeyttää opiskelut ja jäädä välivuodelle, kun koulunkäynti olisi tämän sairauden tässä vaiheessa takia ollut vähän hankalaa.

Tomerana

Tallilla en ole sairaalareissuni jälkeen käynyt kertaakaan, mutta tällä viikolla olisi taas tarkoitus alkaa normaalisti käymään. Nyt kun Ilpo on tullut takaisin, pääsen Musan kanssa kahdestaan maastoilemaan, kun Nemo viihtyy pikkuponin seurassa tosi hyvin. Viimeeksi tallilla kävin pitkästä aikaa ajamassa Musalla, vitsi miten poni tykkääkin siitä!

Hyvää syksyä kaikille!